Löytyykö maan päältä kauniimpaa paikkaa, kuin lämmin ja turvallinen syli. Muistatko, kun lapsena pääsit lämpimän pehmoiseen ja varauksettomaan syliin? Kädet sulkivat sinut turvaan, jossa sait vain olla. Tunne, että olet turvassa kaikelta oli ylitsevuotavaa.
Miten usein aikuisena me enää saavutamme tuon tunteen? Miten moni meistä kaipaisi ja tarvitsisi edes hetken tuota turvallista ja lohdullista syliä.
Saada tuntea onnen, ja tietää olevansa rakastettu -sellaisena kuin on. Uskoa, että sinua suojellaan.
Huolet jäisivät sylin ulkopuolelle ja saisit hetken tyynen rauhan.
Suojelemme kyllä lapsiamme ja annamme heille aina tarvittaessa tuon sylin tuoman onnentunteen. Mutta me aikuiset; mistä me saamme sylihoidon! Puolisolta, ystäviltä? Onnellisia he, jotka sylin sieltä saavat ja he tuskin tätä kirjoitusta edes lukevat.
Entä sinä? Kaipaatko sinä turvallista syliä. Haluatko purkaa mielestäsi painavan asian pois? Tarvitsetko kuuntelijaa, ymmärtäjää?
Anna minun olla virtuaalisylisi, vaikka pienen hetkenkin!
Kirjoita minulle vasti.mari@gmail.com ja kerro mitä mieleesi vain juolahtaakin.
Anna minun olla pieni auttaja polullasi!
Rakkaudella Mari Vasti
torstai 26. elokuuta 2010
tiistai 3. elokuuta 2010
Tappion pelko
Usein joudumme tilanteeseen, jossa pelkäämme tappiota ja tuo pelko hallitsee meitä. Se saattaa liittyä joko ihmissuhteisiin tai yleisesti ottaen jonkin sinulle tärkeän asian alkamiseen. Mutta usein huomaamme, että emme pelkää varsinaisesti tappiota tai menetystä, vaan enemmänkin pelkäämme hallinnan menettämistä. Pelkäämme tunnetta, että kaikki lipuu pois käsistämme.
Jätätkö sinä tekemättä asioita vain sen takia, että pelkäät tappiota?
Minä tunnustan näin tekeväni ja tämä blogi on yksi peloistani.
Olen jo usean vuoden ajan ajatellut luoda tällaisen keskustelukanavan, mutta en ole uskaltanut, koska olen pelännyt tappiota. Sitä, että huomaan, että kykyni saada viestejä oppailtasi ei pidäkään paikkansa. Tai että annan sinulle väärän viestin. Se olisi minulle suuri tappio.
Nyt on kuitenkin hetkeni tullut, ja uskon ja luotan siihen, että saan sinulle juuri sen viestin, joka sinulle tässä hetkessä kuuluu.
Nöyryydellä Mari Vasti
Jätätkö sinä tekemättä asioita vain sen takia, että pelkäät tappiota?
Minä tunnustan näin tekeväni ja tämä blogi on yksi peloistani.
Olen jo usean vuoden ajan ajatellut luoda tällaisen keskustelukanavan, mutta en ole uskaltanut, koska olen pelännyt tappiota. Sitä, että huomaan, että kykyni saada viestejä oppailtasi ei pidäkään paikkansa. Tai että annan sinulle väärän viestin. Se olisi minulle suuri tappio.
Nyt on kuitenkin hetkeni tullut, ja uskon ja luotan siihen, että saan sinulle juuri sen viestin, joka sinulle tässä hetkessä kuuluu.
Nöyryydellä Mari Vasti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)